Press "Enter" to skip to content

Anastasia on kuin makean sokerinen teatterileivos

Julkaistu Hämeen Sanomissa 8.9.2022.

Anastasian (Pia Piltz, kuvassa keskellä) ilo saa Pariisinkin tanssimaan. Kuva: Heikki Järvinen.

Tampereen Teatteri: Anastasia. Teksti Terrence McNally, sävellys Stephen Flaherty, laulut Lynn Ahrens. Suomennos Reita Lounatvuori ja Hanna Kaila. Ohjaus Samuel Harjanne. Kapellimestari Marko Hilpo. Lavastus Marjatta Kuivasto, puvut Pirjo Liiri-Majava, korografia Chris Whittaker, valot Raimo Salmi, äänisuunnittelu Ivan-Nicolas Bavard ja Jan-Mikael Träskelin, videot Toni Haaranen. Näyttämöllä Pia Piltz, Sinikka Sokka, Petrus Kähkönen, Ville Majamaa, Joel Mäkinen. Kaisa Hela ja paljon muita. Suomen kantaesitys 2.9.2022.


Tampereella vietetään isojen musikaalien syksyä. Odotettujen ensi-iltojen sarja avautui viime viikonloppuna Tampereen Teatterin Anastasialla.

Terrence McNallyn tekstiin, Stephen Flahertyn sävellyksiin ja Lynn Ahrensin lauluteksteihin nojaavan esityksen on ohjannut Samuel Harjanne. Sujuvasta suomennoksesta vastaavat Reita Lounatvuori ja laulutekstien osalta Hanna Kaila. Nimiroolissa loistaa Pia Piltz.

Juonensa osalta Anastasia seurailee samannimistä 1990-luvun animaatioelokuvaa, joka puolestaan yhdistelee aineksia varhaisemmista materiaaleista. Kaiken keskellä on toiveikas rojalistinen myytti Venäjän keisariperheen prinsessasta, jota ei olisikaan surmattu vallankumouksen melskeissä vuonna 1917.

Nyt nähty Anastasia on amerikkalainen, lähes läpisävelletty avaimet käteen -musikaalituote, minkä toteamisella ei pidä sivuuttaa sitä, että sen tekeminen on vaatinut valtavasti työtä, eheää taiteellista näkemystä ja toistoja toistojen jälkeen. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteikö Anastasiasta voisi pitää – kyllä voi, paljonkin, muttei kannata erehtyä ajatukseen, että musikaali kertoisi historiallisista tapahtumista tai turbulentista venäläisestä yhteiskunnasta juurikaan mitään. Esityksen musiikissa, hahmoissa tai henkisessä ilmapiirissä ei ole rahtuakaan mitään ”venäläistä”. Se lainaa historiasta juuri sen verran, että prinsessasatu toimii.

Anastasia on loistelias ja höpsö satu haaveesta löytää itsestään jotain ylevää. Musikaalin ihmiskuva ei tavoittele ilmeisintä, syntymäoikeudella saatua aateluutta, vaan ihmistä, jonka motiivit ja valinnat ovat jokapäiväistä puhtaampia, jotakin enemmän. Sadun maailmassa prinsessaksi tai prinssiksi ei tulla sattumalta, vaan toimimalla oikein, ja se on kenen tahansa helppo hyväksyä.

Anastasia on visuaalisesti kaunis esitys. Puvut, tanssit ja lavastus ovat upeita. Projisoinnit toimivat kuin tšekkiläisessä illuusioteatterissa. Tampereen Teatterin päänäyttämön kapeaa luukkua käytetään jälleen erinomaisesti. Orkesteri soi hienosti ja musiikki kantaa, vaikkei varsinaisia hittejä olekaan. Esitys on taitavasti rytmitetty ja enemmän kuin osiensa summa.

Esitykseen höpsöyteen ei kuitenkaan tulisi tempautuneeksi ilman, että näyttelijät tekevät laadukasta työtä. Jo mainittu nimiroolin Pia Piltz lyö tiskiin niin kovat lukemat näyttämösäteilyä, että tähän verrataan tulevia. Kuningataräidin roolin tekevä Sinikka Sokka ei häviä karismassa juurikaan, eivätkä Ville Majamaan tai Petrus Kähkösen huijarihahmot jää yhtään alakynteen.

Teatteriesityksenä TT:n musikaali on hyvin tehty, sujuva ja maistuva. Se on kuin sokerinen eskapismileivos, jonka sisus ja koristeet, rakenne ja maku ovat lähes täydellisessä tasapainossa. Katsojan omasta teatterimausta riippuu, kaipaako sen sekaan happamuutta.

Aksu Piippo

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.