Paina "Enter" hypätäksesi sisällön yli

Feministinen revyy tarjoilee yllätyksiä

Julkaistu Hämeen Sanomissa 31.1.2023.

Keskiaikaisen tuomioistuimen työtavat naurattavat Jeanne d’Arcia, jonka roolissa loistaa Inke Koskinen. Kuva Kari Sunnari.

Tampereen Työväen Teatteri: Jeanne d’Arcin housut. Käsikirjoitus ja ohjaus Linda Wallgren. Dramaturgi Juho Gröndahl. Lavastus Janne Vasama, puvut Sanna Levo, valot Juha Haapasalo, äänisuunnittelu Niklas Vainio. Musiikki Petra Poutanen. Rooleissa Inke Koskinen, Miia Selin, Sofia Smeds, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri ja Pyry Äikää. Ensi-ilta 24.1.2023.


Jeanne d’Arc (1412-1431) oli todennäköisesti hyvin karismaattinen nuori henkilö. Hänen aikalaisensa, sekä ranskalaiset että englantilaiset vihollisensa satavuotisessa sodassa, pitivät häntä toisesta maailmasta tulleena. Hänen näkyjään pidettiin tosina, ja taistelukentällä hän innosti ja pelotti. Lopulta, kyynisen valtapelin seurauksena, 19-vuotias Jeanne tuomittiin elävältä poltettavaksi roviolla, koska ei suostunut irtisanoutumaan näyistään, ja koska hän jatkoi pukeutumista housuihin, vaikka oli nainen.

Myöhemmin Jeannesta tuli Ranskan kansallissankari ja hänet julistettiin katolisen kirkon pyhimykseksi. Nyt tämä sukupuolirooleja rikkonut hahmo heiluttaa sotalippua Tampereen Työväen Teatterin näyttämöllä näyttelijä Inke Koskisen esittämänä. Mutta mitä entinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki ja murhasta syytetty Anneli Auer tekevät samassa teoksessa Orléansin neitsyen kanssa?

Linda Wallgrenin kirjoittama ja ohjaama Jeanne d’Arcin housut yhdistelee sketsejä, dokumenttiteatteria ja musiikkia, lainaa muotonsa revyystä ja tekee huiman maailmojen välisen ajatushypyn myöhäiskeskiajan Ranskasta 2000-luvun Suomeen, jossa huomataan, että kun median skandaalimylläköiden kohteena on nainen, aletaan kiinnittää huomiota kaikkeen toisarvoiseen, kuten hänen ilmeisiinsä, vaatemakuunsa ja tapoihinsa viettää vapaa-aikaa.

Onko skandaaliin langennut nainen yhä poltettava roviolla? Eivätkö oikeusprosessit, mahdollinen rankaisu, julkisuus ja häpeä koskaan riitä?

TTT:n komedia annostelee huumoriaan erilaisin keinoin. Väliin se yhdistelee räävitöntä ilmaisua eleganttiin, toisaalla se vitsin huipentuman kohdalla yllättäen hidastaa, ja lähes hieroo viestinsä katsojan kasvoille.

Ajoittain huumori on karheaa kuin duunariäijän kantapäät, toisaalla sitä pehmentää raikas itseironia. Kulmikkuudesta huolimatta esitys on aina halutessaan leikkisä ja vetovoimainen kuin elävä tuli. 

Wallgrenin ohjaaman esityksen tyylillä on esikuvansa ranskalaisessa récit-kirjallisuudessa, jossa avoin poliittisuus ja teoksen keskeisen argumentin rakentaminen vähä vähältä ovat ikään kuin osa teoksen viehätystä. Kertomisen tavassa on riskinsä, mutta onnistuessaan, kuten nyt, se tuottaa mielihyvää. 

Esitystä rytmittää Petra Poutasen säveltämä musiikki, jota hän soittaa livenä esityksessä. Poutaselle on annettu näyttämöllä varsin vapaa rooli, ja hän täyttää sen taitavasti.

Näyttelijöiden ilmaisu on yllätyksellistä kuin improvisaatiossa, mikä sopii tyyliin. Hahmotukset ovat luonnosmaisia ja nopeita.

Jeanne d’Arcin housut ei ole täysin ongelmaton esitys, mutta se on rohkeasti omanlaisensa, kuin hyvin treenattua, iskevää, feminististä euroviisurokkia, jolla on hyvä mahdollisuus kasvaa yleisön silmissä pieneksi hitiksi.

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *