Press "Enter" to skip to content

Hukutammeko itsemme työhön?

Julkaistu Hämeen Sanomissa 28.9.2021.

Nyotaimorin ristikkäiset maailmat vievät mukaansa outoihin kohtaamisiin. Kuva Kari Sunnari.

Tampereen Työväen Teatteri: Nyotaimori. Käsikirjoitus Sarah Berthiaume. Suomennos Reita Lounatvuori. Ohjaus ja sovitus Hilkka-Liisa Iivanainen. Lavastus Milja Aho, puvut Hilkka-Liisa Iivanainen ja Päivi Hatanpää. Valo- ja äänisuunnittelu Juha Haapasalo. Rooleissa Anne-Mari Alaspää, Geoffrey Erista, Jyrki Mänttäri ja Eriikka Väliahde. Pohjoismainen kantaesitys 18.9.2021.


Onko ihan oikein, että ”voimaantumisella” kampanjoiva rintaliivimalli hyödyttää kaikista vähiten heitä, jotka ompelevat niitä nälkäpalkalla orjuudenkaltaisissa oloissa ja henkensä kaupalla, mutta eniten hevonkukkua hölisevää yliopistokoulutettua miestä, joka myyntikonseptin on keksinyt?

Voiko Toyotan takakontin kautta päästä Japaniin? Mistä ihmeestä on kyse?

Sarah Berthiaumen näytelmän näkeminen herättää kysymysten ja ihmettelyjen ketjuja. Kanadalainen Berthiaume (s. 1983) on suomalaiselle ja eurooppalaiselle toistaiseksi tuntematon tekijä. Tampereen Työväen Teatteri esittää hänen viimeisintä näytelmäänsä Nyotaimori, joka sanana viittaa japanilaiseen tapaan syödä sushipaloja alastoman naiskehon päältä. Reita Lounatvuoren kääntämän tekstin on sovittanut ja ohjannut TTT:n Kellariteatteriin Hilkka-Liisa Iivanainen

Näytelmä on toisiinsa kiertyvien tarinoiden kimppu, joka etsii kapitalistisen maailman kokonaisselitystä ja työn mielekkyyttä maailmassa, jonka talous rakentuu tasapainottomille tuotantosuhteille, ja jossa työn arvo perustuu uskomuksiin tai narsistisiin minäkertomuksiin. 

Berthiaumen näytelmä tai Iivanaisen ohjaus ei varsinaisesti tarjoa vastauksia esittämiinsä suuriin kysymyksiin. Se kuitenkin asettaa maailmaan linssejä – tai monimutkaisia prismoja, joiden kautta aistittavaksemme tulee kysymyksiä tai ristivalotuksia, jollaisia ehkäpä mikään muu taidemuoto ei teatterin lisäksi pysty tekemään. 

Näytelmän analyysi työstä on lohduttoman surullinen. Työ vaatii koko läsnäolomme enenevässä määrin. Joku jossain tekee kulutustavaramme omin käsin, oman kehonsa mahdollistamana. Vaikka jotkut meistä voivat tehdä työnsä etänä kotoa, tai vaikka unelmarannalta, vaatii se meidän koko olemuksemme, koko kehomme. 

Kaikesta mainitusta huolimatta Nyotaimori on surrealistinen komedia, jonka pinta on niin ihanan houkutteleva, että se hurmaa. Sen sisällössä on herkkyyttä ja empatiaa, joka vetoaa. Esityksessä on niin häikäiseviä kohtauksia, että ne haluaa tallentaa syvälle muistiin.

Nyotaimori sisältää määrättömästi viittauksia muihin teksteihin antiikista Brechtin kautta amerikkalaiseen nykyproosaan. Estetiikaltaan se sopii nykysarjoja ahmiville.

Iivanaisen ohjaus on hallittu ja antaa tilaa jokaiselle osa-alueelle. Milja Ahon suunnittelema lavastus toimii hienosti yhteen Juha Haapasalon yksityiskohtia korostavan valoilmaisun kanssa. 

Anne-Mari Alaspää tekee uskottavan kuvan työhönsä hukkuvana toimittajana. Geoffrey Eristan, Jyrki Mänttärin ja Eriikka Väliahteen hahmokavalkadi on hauska, sattumanvarainen ja mielikuvituksellinen, mutta juuri tämän näytelmän maailmassa osuva. Hahmoilta puuttuu elämästään kaiken kokoava merkitys, mistä nousevaa surua jokainen esityksen näyttelijä kantaa kipeydellä ja kunnioituksella.

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.