Paina "Enter" hypätäksesi sisällön yli

Huutavia tarpeita 

Julkaistu Hämeen Sanomissa Tammikuussa 2015.

Eeva ja Matti Hakulinen esittävät väkivaltaan ajautuvia puolisoita Tampereen Teatterin esityksessä. Kuva: Harri Hinkka, Tampereen Teatteri.

Tampereen Teatteri: Tarpeettomia ihmisiä. Teksti Reko Lundán. Ohjaus Miika Muranen. Lavastus Mikko Saastamoinen, puvut Mari Pajula. Rooleissa Matti Hakulinen, Eeva Hakulinen, Antti Järvelä/Aapo Salonen, Elina Keinonen ja Arttu Ratinen. Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 14.1.2015.


Vuonna 2006 menehtynyt Reko Lundán osasi kirjoittaa psykologisesti tarkkoja ja sydänalaan käyviä näytelmiä. Hänen käsittelyssään rankatkin aiheet muuttuivat helposti lähestyttäviksi ja äärimmäiset tilanteet tunnistettaviksi. Traagisuudestaan huolimatta Lundánin näyttämötekstejä kannattelee aina toivorikas huumori. 

Lundánin näytelmistä Tarpeettomia ihmisiä on kenties se, joka kaikista suorimmin tavoittelee todellisuuden kuvausta, jopa jonkinlaista hyperrealismia. Se on journalistisia hyveitä noudatteleva yritys ymmärtää sitä mekaniikkaa, miksi suomalainen mies on niin pihalla omista tunteistaan ja vaikuttimistaan, että lopulta sortuu henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan.

Näennäisesti näytelmä kuvaa työttömyyttä, syrjäytymistä ja lähisuhdeväkivaltaa tuottavia sosiaalisia rakenteita. Väkivaltaan johtavat kuitenkin muutkin syyt kuin työttömyys. Sen vuoksi näytelmä kuvaakin ensisijaisesti sitä emotionaalista maisemaa, jota pitkin mies loukkunsa astelee.

Jo pelkästään edellä mainituista syistä Tampereen Teatterin versio Lundánin näytelmästä on arvokas, mutta myös näyttelijät tekevät varmaa työtä.

Näytelmän nimi ”Tarpeettomia ihmisiä” on monimielinen vitsi, suorastaan valhe. Kaikilla Miika Murasen ohjaaman esityksen henkilöillä on huutavia tarpeita. Eikä sillä, etteikö kaikkia heitä joku tarvitsisi, hahmot vain kokevat niin. 

Matti Hakulisen esittämä Kari on irtisanottu työstään, eivätkä hänen ammatilliset näkymänsä ole kaksiset. Omanarvontunnosta jääräpäisyydeksi kiertyvä ylpeys ja sokeus nähdä muuta kuin oma surkeus rakentuvat tarkasti Hakulisen näyttämötyössä. Karia ei pysäytä kuin yksi asia, oman pojan hätä ja tämän kysyvä katse.

Karin vaimoa esittävä Eeva Hakulinen hahmottaa uskottavasti iskuja vastaanottavan jokanaisen, joka oman henkensä uhalla yrittää pitää ”ihan tavallisen perheensä” koossa. 

Arttu Ratisen esittämä Petri on kehittänyt modernista mieheydestä itselleen umpikujan, josta hänet vetää ulos tahtomattaan nuori nainen. Elina Keinosen käsissä Sonja omalla tavallaan rikkinäinen, mutta silti itsetuntoa ja rohkeutta uhkuva nuori nainen. Hän on ainoa hahmo, joka tiedostaa oman tilansa, ja hänestä kasvaakin jonkinlainen esityksen omatunto.

Esitys jättää kuitenkin myös toivomisen varaa. Jotkut ohjaukselliset ratkaisut jäävät perustelemattomiksi. Mikko Saastamoisen suunnitteleman lavastuksen kolme huonetta ja tupakeittiö muuntuvat näppärästi lähikaupaksi, mutta sen jyrkkä symmetria ahtauttaa näyttämöä tarpeettomasti.

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *