Press "Enter" to skip to content

Hyvän ja pahan jakolinja on ihmisen sydämessä

Julkaistu Hämeen Sanomissa 22.2.2021

Professori Wolandin (Esa Latva-Äijö, keskellä) puheet saavat runoilija Bezdomnyin (Ville Majamaa, vas.) ja kirjailijaliiton puheenjohtaja Berliozin (Ritva Jalonen, oik.) huolestumaan pahasti. Kuvat: Maria Atosuo

Tampereen Teatteri: Saatana saapuu Moskovaan. Mihail Bulgakovin romaanin sovitus ja ohjaus Antti Mikkola. Lavastus Teppo Järvinen, puvut Mari Pajula, valot ja videot Tiiti Hynninen, äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho. Näyttämöllä Esa Latva-Äijö, Jukka Leisti, Antti Tiensuu, Pia Piltz, Ritva Jalonen, Ville Majamaa, Elisa Piispanen, Matti Hakulinen, Eeva Hakulinen, Elina Rintala, Arttu Ratinen, Mari Turunen, Kirsimarja Järvinen, Ola Tuominen ja paljon muita. Ensi-ilta Tampereen Teatterin suurella näyttämöllä 18.2.


Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on esimodernin romaanitaiteen järkäle, kirjallinen labyrintti ja aikalaissatiiri, johon jokainen jälkeen tuleva sukupolvi ihastuu vuorollaan. Sen runolliset fantasianäyt, ilkikurisuus ja romantiikka hehkuvat ja vetoavat.

Romaani on täynnä rikasta symboliikkaa ja viittauksia jos johonkin kirjallisuushistorian kilometripaaluun.

Bulgakovin taiteilijanura joutui vallanpitäjien, erityisesti neuvostojohtaja Stalinin varjoon. Hänen näytelmänsä ja muut kirjoituksensa olivat pitkiä aikoja julkaisukiellossa tai niistä vaiettiin. Teatteria tekevälle taiteilijalle on tukehduttavaa, jos yleisö ei koskaan kohtaa hänen taidettaan.

Yhtäläisyys aikaan, jossa teatteriin ei pandemiarajoitusten vuoksi pääse yleisöä, on tahaton ja osin vertailukelvotonkin, mutta ilmeinen.

Romaanista on nähty näyttämösovituksia jonkin verran, eikä niitä voi koskaan moittia rohkeuden puutteesta. Tampereen Teatteriin romaanin on sovittanut ja ohjannut Antti Mikkola.

Tarinassa toiminta nojaa professori Wolandin ja hänen merkillisen seurueensa vierailuun kommunismin alkuvuosien ajan Moskovassa. Woland on paholaisen ruumiillistuma, ja seurueen jäsenilläkin on mystisiä voimia, joten ihmeitä tapahtuu.

Muilla tarinan tasoilla liikutaan Pontius Pilatuksen sisäisissä tuntemuksissa eräänä pääsiäisenä noin 2000 vuotta sitten, sekä nimettömän kirjailija Mestarin ja hänen rakastettunsa Margaritan välisessä rakkauskertomuksessa.

Tarinan sokkelomaisuutta alleviivaa se, että Pilatuksen kokema taso kuvataan Mestarin laatimana käsikirjoituksena.

Valittu tulkinta nojaa vahvasti romaanin ominaislaatuun ja tarinaan, eikä käsikirjoituksen tasolla juuri kikkailla. Tarinan teemat, kuten rakkaus, totuus, pelkuruus ja ihmisen valinnat tulevat esille tyydyttävällä tavalla.

Tällaisenaan esitys on peruslaadukas kuvaus romaanin ominaisuuksista ja tarinasta. Se, miksi juuri tämä esitys on tänä aikana tehty, jää katsojan mielikuvituksen varaan. Tarttumapinta ja koukut esimerkiksi Venäjään tai totalitarismin pohdintaan jäävät käyttämättä, toisaalta teoksen maailmassa on valtavasti elementtejä ilmankin.

Esitys on yli kolmetuntinen, mutta ei tunnu pitkältä. Siinä on dynamiikkaa ja paljon visuaalisia koukkuja, vaikka näyttämö on usein melkein tyhjä.

Parhaiten toimivat kohtaukset, joissa Woland ja tätä esittävä Esa Latva-Äijö on läsnä. Latva-Äijö vangitsee katseen ja johtaa kohtauksia rauhallisella rytmillään ja kehosta nousevalla voimallaan.

Toinen magneettisuutta henkivä hahmo on Ville Majamaan tulkitsema runoilija Bezdomnyi, joka tulkinnassa nousee avainhahmoksi. Wolandin seurueen jäseninä Matti Hakulinen ja Elisa Piispanen tuottavat esityksen herkullisimmat yllätykset.

Skenografiasta erottuvat erikseen Tiiti Hynnisen suunnittelemat valot ja erinomaisesti toteutetut videoprojisoinnit.

Teoksen vakavat ja synkät puolet korostuvat näyttämöllepanossa. Komedialliset ja ilkikuriset piirteet typistyvät monessa kohtaa äänekkääksi melskaamiseksi tai slapstick-huumoriksi.

Tampereen Teatterin ensi-ilta toteutui kymmenelle katsojalle. Teatteri aikoo esittää näytelmää keväällä striimattuna verkossa.

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.