Press "Enter" to skip to content

Kinky Boots on suuren yleisön turvallinen viihdespektaakkeli

Julkaistu Hämeen Sanomissa 29.9.2020

Tampereen Työväen Teatterin Kinky Bootsissa Lola (Lauri Mikkola, edessä vas.) laittaa visioillaan kenkätehtaan rutiinit uusiksi. Malleja tutkailemassa ovat myös Emmi Kaislakari, Jyrki Mänttäri, Petrus Kähkönen, Hanna Kaila ja Hiski Grönstrand. Kuva: Kari Sunnari.

Tampereen Työväen Teatteri: Kinky Boots. Käsikirjoitus Geoff Deanen ja Tim Firthin elokuvakäsikirjoituksen pohjalta Harvey Fierstein. Musiikki ja laulujen sanat Cyndi Lauper. Suomennos Kari Arffman ja Hanna Kaila. Ohjaus Samuel Harjanne. Kapellimestari Joonas Mikkilä. Koreografia Gunilla Olsson-Karlsson. Lavastus Peter Ahlqvist, puvut Tuomas Lampinen, valot William Iles, äänisuunnittelu Kai Poutanen. Rooleissa mm. Petrus Kähkönen, Lauri Mikkola, Aleksi Aromaa, Eriikka Väliahde, Emmi Kaislakari, Hiski Grönstrand, Jyrki Mänttäri ja Juha-Matti Koskela. Ensi-ilta Tampereen Työväen Teatterissa 24.9.


Tampere on vanha kenkätehdaskaupunki. Siksi on monella tavalla symmetristä, että kenkäteollisuuden rakennemuutoksesta kertova musikaalinäytelmä on rantautunut juuri Tampereen Työväen Teatteriin.

Kinky Boots on kansainvälinen hittimusikaali, joka on kiertänyt maailman teatterikeskuksia vuodesta 2013. Pari vuotta sitten teos esitettiin ensi kertaa suomeksi Helsingin Kaupunginteatterissa, josta se nyt on siirtynyt Tampereelle. Ohjaajana on Samuel Harjanne.

Kinky Bootsin tarina musikaaliksi on harvinainen.

Harvey Fiersteinin näyttämökäsikirjoitus perustuu Julian Jarroldin vuonna 2005 ohjaamaan fiktioelokuvaan, joka taas osittain perustuu todelliseen esikuvaan, keskienglantilaiseen W.J. Brooksin kenkätehtaaseen, joka vaihtoi tuotantolinjansa miesten pukukengistä pitkävartisiin glamoursaappaisiin 1990-luvulla.

Suomalainen näyttämöllepano Kinky Bootsista on ensisijaisesti turvallinen viihdespektaakkeli.

Sen viestiä iloisesta itsensä hyväksymisestä on vaikea vastustaa. Se on tärkeä puheenvuoro tuodessaan esille – ja normalisoidessaan – aikaisemmin marginalisoituja ihmisiä ja ilmiöitä, kuten tässä tapauksessa drag-kulttuuria ja transvestismia.

Toisaalta ison tuotantokoneiston rakenteiden alla näyttää sitä, että dragilmaisu on jo osa valtavirtaa.

Musikaalin musiikki on Cyndi Lauperin käsialaa.

Musiikkinumerot ovatkin ehdottomasti Kinky Bootsin parasta antia. Lauperin soulahtava poprock koostuu tarttuvista kappaleista, jotka on rakennettu näyttämölle vetävästi ja visuaalisesti.

Musiikki kannattelee myös draamaa, sillä kiinnostavimmat kohtaukset tapahtuvat laulujen sisällä. Kappaleiden tyylilajivalinnat kertovat myös niitä esittävistä henkilöhahmoista kekseliäästi. Päähenkilö, kenkätehtaan perijä Charlie puhuu 1970–1980-lukujen kitararokilla, dragtähti Lola taas selkeästi soul- ja discovaikuttein.

Onkin vahinko, ettei koko käsikirjoitusta ole sävelletty, sillä Fiersteinin käsikirjoituksen dialogikohtauksissa on paljon ongelmia, ainakin suomenkielisessä näyttämöllepanossa. Lisäksi sekä teoksen juoni että henkilöhahmot ovat välillä vaivaannuttavan yksioikoisia ja ennalta-arvattavia.

TTT:n esityksen työryhmä on pitkälti sama kuin Helsingissäkin. Päärooleja tekevät Petrus Kähkönen ja Lauri Mikkola, joilla on takanaan toistasataa esityskertaa samoissa rooleissa Helsingin Kaupunginteatterin versiossa. Siksi on hämmentävää, että herrojen dialogi on välillä paperinmakuista.

Suomessa on kuluneen syksyn aikana puhuttu sukupuolen ja kehon representaatioista enemmän kuin koskaan ennen, viitaten erityisesti Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -esityksen ympärillä käytyyn keskusteluun.

Kinky Boots taklaa nämä kysymykset pysyttelemällä turvallisilla vesillä, sillä erityisen radikaali teos ei kaikesta huolimatta ole. Esityksen ilosanoma nähdyksi tulemisen oikeudesta ja toisenlaisten ihmisten kengissä kulkemisesta on empaattinen ja lämmin.

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.