Julkaistu Hämeen Sanomissa 24.1.2023.
Tampereen Työväen Teatteri: Pienen hauen pyydystys. Juhani Karilan kirjasta sovitus ja ohjaus Lija Fischer. Nukketeatteriohjaus Mira Taussi. Puvut ja lavastus Veera-Maija Murtola, valot Juha Haapasalo, äänet ja musiikki Ville Leppilahti. Näyttämöllä Petra Ahola, Petra Karjalainen, Minerva Kautto, Juha-Matti Koskela, Suvi-Sini Peltola, Tommi Raitolehto ja Ville Seivo. Ensi-ilta TTT:n Kellariteatterissa 17.1.2023.
Pelkosenniemeltä Lapista kotoisin olevan Juhani Karilan vuonna 2019 ilmestynyt romaani Pienen hauen pyydystys on saavuttanut muutamassa vuodessa aitoa fanitusta. Sen vuoksi on melkeinpä luonnollista, että sen tarina siirtyy suurin odotuksin myös teatteriin – ensin Tampereella ja myöhemmin keväällä Oulussa.
Karilan romaani yhdistelee realistista kerrontaa lyyriseen ilmaisuun, kooten tarinan tueksi myös maagisia elementtejä. Se asettuu luontevasti pohjoiseen kirjallisuusperinteeseen, lainaa Paasilinnoilta maagisuutta ja havainnon kirkkautta, Tervolta liioittelevia lauseita sekä Mukalta havunneulasia ja sammalta. Teos satirisoi kaikkea Lappiin liitettyä mytologiaa, jota tarinassa on kasoittain. Se kuitenkin myös selvästi rakastaa kohdettaan eräkirjailijan vilpittömyydellä.
Tampereen Työväen Teatteriin Karilan romaanin on sovittanut ja ohjannut Lija Fischer. Sovitus on rohkean teatterillinen ja toteutus nojaa paljossa näyttelijäensembleen. Fischerin ohjauksessa teoksesta muotoutuu kollektiivinen näyttämöleikki, joka selvästi on innostanut koko työryhmää.
Näyttämöllä tarinassa korostuvat sen absurdit piirteet, jotka muuttuvat eläviksi näyttelijöiden uskon, teatterin mahdollisuuksien ja muutaman nukkehahmon avulla.
Pienen hauen pyydystys kertoo tarinan Elinasta, joka palaa lapsuudenkotiinsa kumoamaan kantamaansa kirousta. Pohjoisessa hän kohtaa häntä eri tavoin auttavia ihmisiä, ja muutamia hanketta vaikeuttavia olioita. Poliisi haluaa pidättää Elinan murhasta epäiltynä, mutta hankalin vastus taitaa kuitenkin olla Elina itse.
Kirous on ihmisen koko kehoa rasittava haitta. Petra Ahola tekee päähenkilö Elinana, jos nyt ei elämänsä, niin ainakin vuosikymmenen roolin. Hän elää kehossaan näkyväksi tilan, jossa yhdistyvät ylisukupolviset traumat ja puhumattomuudet, nuoruuden haasteet, omat virheet ja lunastamattomat lupaukset.
Muu ensemble tukee Aholaa erinomaisesti. Ehkä parhaiten jää mieleen Ville Seivon kolmoisrooli kasaridisco-Näkkinä, riivattuna kunnanjohtajana ja Elinan nuoruudenrakastettuna.
Fischerin ohjauksen onnistuminen ei nojaa pelkästään näyttelijöihin. Ville Leppilahden äänisuunnittelu ja musiikki rytmittävät teosta tyylikkäästi. Juha Haapasalon valot ja projisoinnit tuovat esitykseen luonnetta.
Oman karakterisointinsa esitykseen luo tavanomaista kunnianhimoisempi nukkejen käyttö. Nukeilla, esineillä ja osuvalla puvustuksella luodaan Lapin yö, jossa vaeltaa jos jonkinlaista elävää ja kuollutta otusta.
Suolammessa lymyävä hauki on surujen metafora. Siitä huolimatta esitys on ratkihauska. Äkkiväärä hahmogalleria ja persoonallinen tarina saattavat tuoda teatteriin uusiakin kävijöitä.
Ole ensimmäinen joka kommentoi