Paina "Enter" hypätäksesi sisällön yli

Liika valta turmelee – Ja teatterissa hirmuhallitsijan kuolemalle voi nauraa

Ilmestynyt Hämeen Sanomissa 16.11.2022.

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea (vasemmalta Mari Turunen, Eeva Hakulinen, Kirsimarja Järvinen ja Jukka Leisti) on kovasti auttavinaan johtajaansa. Kuva Heikki Järvinen.

Tampereen Teatteri: Stalin kuolee. Samannimisten sarjakuvan ja elokuvan pohjalta sovitus ja ohjaus Antti Mikkola. Lavastus Mikko Saastamoinen, puvut Mari Pajula, valot Tuomas Vartola, äänisuunnittelu Hannu Hauta-aho, maskeeraus ja kampaukset Kirsi Rintala. Näyttämöllä Jukka Leisti, Eeva Hakulinen. Esa Latva-Äijö, Mari Turunen, Ville Mikkonen, Kirsimarja Järvinen, Antti Mankonen, Katriina Lilienkampf ja paljon muita. Kantaesitys Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 26.10.2022.


Sanotaan, että valta turmelee, liika valta varsinkin. Liian paljon valtaa saaneet alkavat elätellä fantasioita omasta tuhostaan, mikä johtaa siihen, että mahdolliset kilpailijat on tuhottava, keksitytkin.

Neuvostoliiton johtaja Stalinille ja hänen johtamalleen kommunistiselle puolueelle uhkia oli kaikkialla, minkä vuoksi kaikkialle oli luotava pelon ja väkivallan ilmapiiri.

”En luota kehenkään, en edes itseeni”, väitetään Stalinin sanoneen.

Mutta mitä tapahtuu, kun kaikkien pelkäämä johtaja kuolee?

Tampereen Teatterin uutuuskomedia Stalin kuolee perustuu samannimiseen ranskalaiseen sarjakuvaan, ja sen pohjalta tehtyyn elokuvaan, jonka ohjasi brittiläinen Armando Iannucci. Tamperelaisesityksen on näyttämölle sovittanut ja ohjannut Antti Mikkola.

Esityksen tolkuttomista alkukohtauksista näkee, ettei esitys pyri historialliseen todenmukaisuuteen. Siksi onkin helppo sujahtaa tulkintaan, että nyky-Venäjästähän tässä puhutaan ja sen johdon moraalista tyhjyyttä kommentoidaan, mikä nähtiin jo elokuvaversionkin kohdalla.

Kuolevan hirmuhallitsijan näyttämöruumiin äärellä ei pyritä kunnioitukseen.

Musta komedia operoi tietoisella törkeydellä ja mauttomuudella. Itäisen naapurimme 1950-luvun valtionjohdosta annetaan tarkoituksella sekoileva ja sangen epäpätevä kuva.

Kun Stalin makaa eritteet housussaan, tajuttomana ja kuolleena, esityksen henkilöhahmoista suurimpaan rooliin nousee toinen hirviö, salaisen poliisin päällikkö, Stalinin liipasinsormi, valtaa hamuava Lavrenti Berija, jota esittää Jukka Leisti.

Berijan hahmolle antavat vastusta Mari Turusen hupaisasti hahmottelema epävarma Georgi Malenkov, joka nimellisesti oli Stalinin seuraaja NKP:n pääsihteerinä ja valtion johtajana, Eeva Hakulisen tekemä väsynyt juomarikenraali Bulganin, sekä Kirsimarja Järvisen Hrustsov, jonka hermot pettävät tämän tästä.

Vähän yli kaksituntinen kantaesitys on mahdutettu Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämölle, joka uhkaa käydä ahtaaksi suuren johtajan kuoleman ja hautajaisten alla, sillä näyttämöllä marssii pitkälle toistakymmentä esiintyjää.

Mikko Saastamoisen lavastus on kuitenkin toimiva ja visuaalisesti hieno.

Osaa näyttelijöistä ei ole tunnistaa, mistä ansio Kirsi Rintalan maskeeraukselle.

Esitys ei kuitenkaan saavuttanut aivan täyttä potentiaaliaan. Käsikirjoituksen kaikki kohtaukset eivät ainakaan vielä ensi-illassa saavuta tarvittavaa lujuutta.

Jälkimmäiselle puoliskolle kaipaa lisää mustan komedian raateluhampaita, tarkkuutta, terävyyttä ja tarmoa.

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *