Julkaistu Hämeen Sanomissa 7.2.2020
Ahaa Teatteri: Onks noloo? Ronja Salmen kirjojen pohjalta ohjannut ja dramatisoinut Samu Loijas. Lavastus Perttu Sinervo, äänet Mikko M. Koskinen, valot Antti Kauppi, puvut Pirita Lindén. Rooleissa Kalle Kurikkala, Jussi Jätinvuori, Juulianna Mäkelä ja Helena Puska. Ensi-ilta 4.2.
Ronja Salmi on onnistunut tekemään itsestään brändin. Kirjailija-yrittäjä on kysytty ammattilainen jo 27 vuoden iässä.
Alun perin Ylen Summeri-makasiiniohjelmassa alkanut Onks noloo? on jatkanut elämäänsä useita vuosia, ja jaksoja löytyy Areena-palvelusta jo lähes kaksisataa. Salmi esiintyi ohjelmassa aluksi itse, mutta on nyttemmin jättäytynyt taustalle. Salmen yritys vastaa yhä ohjelman käsikirjoituksesta.
Televisiossa nähtävä Onks noloo? on suunnattu pääasiassa nuorille, mutta Salmen kirjoittama ja Jami Nurmisen kirjoittamat Onks noloo? -kirjat on suunnattu alakouluikäisille, ja samoin on laita myös Ahaa Teatterin tekemässä esityksessä.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun Onks noloo? nähdään näyttämöllä. Esityksen on dramatisoinut ja ohjannut Samu Loijas.
Esitys on sovitettu kahden kirjan materiaalista. Kuudesluokkalaisten arkeen sijoittuva esitys on sympaattinen ja sarjakuvamainen komedia, joka puhuu kohderyhmälleen tärkeistä asioista myötätuntoisella otteella.
Kaveruus, heräävä sukupuolisuus, vapaa-ajan vietto, ja tietenkin koulumaailman tilanteet ovat täynnä tilanteita, joissa on mahdollista kokea noloutta ja joskus jopa häpeää.
Ronja Salmen kirjojen ja muun ilmaisun ehdoton ansio on se, että kaikkien on mahdollista vapauttaa itsensä tarpeettomasta nolouden kokemisesta ja olla itseään kohtaan armollinen. Onks noloo? -kirjoissa lapsihahmojen kokemuksille annetaan arvo, eikä tunteita vähätellä.
Ahaa Teatterin esityksen maailmassa tämä toteutuu pienin poikkeuksin. Kokemukset ja tunteet kohdataan kyllä arvostavasti, mutta tapa, jolla aikuisikäiset näyttelijät toteuttavat lapsiroolejaan, ei ihan jokaisessa käänteessä pysy linjassa.
Pääasiassa lapsihahmot esitetään kokonaisina ja aidosti reagoivina ihmisinä, mutta siellä täällä ne pienenevät sirkutukseen ja söpöilyyn, mikä on katsojaa aliarvioivaa ja ärsyttävää – aivan kuin lapsikatsojille ei voisi puhua normaalisti.
Pienistä kauneusvirheistä huolimatta esitys on kuitenkin hauska, energinen ja se jättää hyvän mielen. Nolot tilanteet on mahdollista ottaa haltuun, eikä nolous koskaan kestä kovin kauan.
Parasta esityksessä on sen optimismi ja usko erilaisuuden rikastavaan voimaan ja merkitykseen – aikuiskatsoja suorastaan toivoo, että omat lapsuuden noloudet olisi kohdattu yhtä suurella ymmärryksellä ja sydämellä kuin esityksen lapset omansa kohtaavat.
Yksi asia kuitenkin on vakaata ja pysyvää: vanhemmat ja vanhempien omituinen hössötys on noloa.
Ahaa Teatterissa esitykset tehdään kiertueelle sopiviksi, mikä vaatii taloudellisuutta ja kekseliäisyyttä. Lavastus on ratkaistu esityksen maailmaan hyvin sopivilla, tyylikkäillä projisoinneilla. Onks noloo? nähdään seuraavaksi tien päällä, mutta esitys palaa Tampereelle kotinäyttämölleen maalis- ja toukokuussa.
Ole ensimmäinen joka kommentoi