Julkaistu Hämeen Sanomissa 15.3.2022.
Tampereen Teatteri: Huomenna hän tulee. Käsikirjoitus Samuel Beckett. Suomennos Reita Lounatvuori. Ohjaus Pentti Kotkaniemi. Puvut ja lavastus Jani Uljas. Äänisuunnittelu Tommi Koskinen, valot Jari Sipilä. Näyttämöllä Martti Suosalo, Mika Nuojua, Ville Majamaa ja Tomi Alatalo. Tampereen ensi-ilta 8.3.2022.
Samuel Beckettin Huomenna hän tulee on modernin teatterin klassikko ja absurdin kirjallisuuden läpimurto vuodelta 1953. Brittiläisen National Theatren äänestyksessä se valittiin merkittävimmäksi englanninkieliseksi näytelmäksi viime vuosisadalla – eikä siihen ole vastaväitettä, vaikkakin Beckett kirjoitti näytelmän ensin ranskaksi, ja käänsi sen itse sittemmin äidinkielelleen.
Huomenna hän tulee on yhtä aikaa hilpeä ja raivostuttava näytelmä. Se on samaan aikaan tolkuton komedia ja mittaamattoman synkkä kuva ihmisestä autiossa maailmankaikkeudessa.
Sen päähenkilöiden näennäisen merkityksetön juttelu on samaan aikaan kepeää ja tapahtumattomuudessaan rasittavaa. He odottavat tienposkessa henkilöä nimeltään Godot, joka ei koskaan saavu. He pohtivat, lähtisikö, päättävät lähteä, mutteivät liiku.
Näytelmä on niin riisuttu ja koruton, että se on altis hyvin moninaisille tulkinnoille. Siinä onkin nähty milloin poliittis-yhteiskunnallisia, milloin psykoanalyyttisiä, jopa uskonnollisia merkityksiä, ja parhaimmillaan ne kaikki voivat olla yhtä oikeita. Toisaalta tekstimateriaali on sellainen runsaudensarvi, että lähestymiskulmia siihen on määrättömästi.
Tampereen Teatterin, Turun Kaupunginteatterin ja Espoon Kaupunginteatterin yhteistuotannossa käytetään Reita Lounatvuoren aivan uutta käännöstä, joka on mainio. Esityksen on ohjannut komedian ja rytmin taituri Pentti Kotkaniemi.
Beckettin tekstistä nähdään näyttämöllä varsin taitavasti tehty ja varmaotteinen versio. Päärooleissa Vladimirina ja Estragonina nähdään Martti Suosalo ja Mika Nuojua, joilla yli kahdeksansadan esityksen mittainen yhteinen historia esimerkiksi Kiviä taskussa -komedian kanssa. Senkin sattumoisin ohjasi juuri Kotkaniemi.
Yhteinen matka ei voi olla näkymättä. Miesten yhteistyö on kuitenkin tuoretta kuin aamukaste. Joka ikinen impulssi, huokaus, nielaisukin on täynnä elämää.
Näyttelijöiden tekeminen on taitavaa ja hallittua. Muissa rooleissa nähdään Ville Majamaa Pozzona ja Tomi Alatalo Luckyna. Väkivaltaisessa alistussuhteessa kulkeva parivaljakko on hämmästyttävä. Majamaan hahmo on väkivaltaisen suora ja raaka kuin lihanuija, Alatalon palvelija taas vereslihalle alistettu kuin kasa teurasjätettä. Molempien tekeminen yllättää, vaikka teksti olisikin tuttu.
Kotkaniemen ja mainitun näyttelijäryhmän yhteinen työ on kuin malliversio Beckettin tekstistä. Näyttelijäntyö ja rytmi ovat harkitun varmalla, jopa hypnoottisen takerruttavalla pohjalla, mutta kaikki sisällölliset tulkinnat jäävät auki. Tätä alleviivaa ankara visuaalinen aistimaailma. On vain autio maisema, jossa ihmisillä on toisensa hetken verran. Odotus on heijastus huomisesta.
Aksu Piippo
Ole ensimmäinen joka kommentoi