Julkaistu Hämeen Sanomissa 12.4.2022.
Tampereen Työväen Teatteri: Kuolemantanssi. Käsikirjoitus August Strindberg. Sovitus ja ohjaus Tiina Puumalainen. Lavastus, videot ja puvut Teppo Järvinen. Musiikki Hannu Rantanen, Pekka Siistonen ja Jarkko Tuohimaa. Valot Teppo Järvinen ja Sami Rautaneva. Äänisuunnittelu Jarkko Tuohimaa. Koreografiat ja tanssi Jorma Uotinen, Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen. Ensi-ilta 6.4.2022.
Ruotsalaisella August Strindbergillä (1849-1912) on valtava vaikutus viimeisen vuosisadan draamataiteeseen. Strindberg käytännössä loi realistisen draamaperinteen, mikä näkyy käsikirjoittamisen tavoissa kautta maailman vielä tänäkin päivänä. Strindbergiläiseen psykologiseen realismiin nojaava tapa katsoa teatteria tai draamaa on yhä vankka varsinkin Pohjoismaissa.
Valtavan kirjallisen tuotannon ohella Strindberg muistetaan myös kuluttavasta ja myrskyisästä yksityiselämästään. Hän eli kiinnostavana aikana, jolloin taiteisiin valui ajankohtaisia virtauksia muualta yhteiskunnasta. Hänen naissuhteistaan, mielenterveydestään ja alkoholinkäytöstään on tehty tutkimuksia.
Vaikka eletty elämä ei suoraan näkyisi taiteessa, on Strindbergin teoksista välittyvä ihmiskuva hyvin tuskainen ja tukahduttava. Näin on myös Kuolemantanssin kohdalla.
Tiina Puumalaisen Tampereen Työväen Teatterin suurelle näyttämölle ohjaama ja sovittama versio on harvinaislaatuinen teos. Yli kaksituntista tanssiteosta näkee harvoin näin suurella näyttämöllä, ellei kyseessä ole baletti. Harvinaista on myös se, että teoksen kaikki tanssijat ovat näin kokeneita ja aikuisia.
Kolmen hahmon draama on kolmen tanssijan, Jorma Uotisen, Sirpa Suutari-Jääskön ja Jukka Haapalaisen show. Koko teos nojaa heidän karismaansa ja vetovoimaansa. Miltei tasavertaisena tanssijoiden kanssa esiintyy lavastaja Teppo Järvisen suunnittelema, mieltä kiehtova näyttämökuva.
Linnoitussaarella elävien upseerin ja näyttelijättären avioliitto on umpikujassa, ja tympeä arki tukehduttaa. Kuolemantanssin juonen katalysaattori on kolmas hahmo, vaimon serkku, jonka saapuminen saarelle synnyttää sarjan tapahtumia: manipulointia, verbaalista väkivaltaa ja juonittelua. Kaiken yllä värjyy ruumiillinen kuluminen ja kuolema.
Tanssijat ovat suunnitelleet koreografiansa itse. Jorma Uotinen on vielä yli 70-vuotiaanakin ilmaisuvoimainen tanssija. Aikaisemmin kilpatanssijoina tunnetut Suutari-Jääskö ja Haapalainen eivät jää esiintymisessään jälkeen. Uotisen hahmon liikekieli on enimmäkseen abstraktia nykytanssia, siinä missä jälkimmäisten tanssissa näkyy latinalaistanssien, erityisesti paso doblen ja tangon vaikutus. Parhaiten jäävät mieleen toisen puoliskon numerot, Uotisen soolo vanhenevan upseerin tuskasta sekä Suutari-Jääskön ja Haapalaisen duetto, joka on koreografioitu hitaaseen tango milongaan.
Tanssit ovat pääasiassa hienoja, mutta tyylillisesti hieman jumissa. Samat elementit, kuten erilaiset kiertoliikkeet toistuvat.
Esitys on visuaalisesti komea. Missään vaiheessa ei kuitenkaan unohda, että esiintyjät ovat suomalaisen tanssin supertähtiä, televisiosta tuttuja tanssiohjelman tuomareita, joiden ympärille esitys rakentuu. Teatterista lähtiessä huomaa, että esityksen emotionaalinen sisältö jää etäiseksi.
Aksu Piippo
Ole ensimmäinen joka kommentoi