Press "Enter" to skip to content

POTKUJA ENSI-ILTAAN! – Kansalliskirjailijan näyttämöensemble esittelyssä

Linnat Ranskassa. Vasemmalta Eeva Hakulinen, Arttu Soilumo, Arttu Ratinen, Kirsimarja Järvinen. Kuva: Mikko Karsisto

Tänään on Kansalliskirjailijan ensi-iltapäivä. Tästä eteenpäin kirjoitukseni koskevat avoimemmin itse esitystä ja sen ominaisuuksia.

Ensi-iltaan tiivistyy sillä hetkellä aina kaikki. Aivan kuin todellisuus jakautuisi aikaan ennen ja jälkeen. Valoisa seinä ulottuvuuksien välissä, mahdollisuus yhtyä maailmansieluun. Tai ainakin itse koin niin, kun riehuin Timoteuksena Kiven Olviretkessä Siilinjärven kesäteatterissa kesällä 1997. Tai ehkä se oli vasta ne bileet hetkeä myöhemmin.

Myös ammattiteatterissa ensi-ilta on hieno päivä. Se on koko teatterissa juhla. Se on esityksen kokonaisprosessin huima käännöspiste. Esitys, jonka eteen on tehty paljon työtä, tulee julki, ja harjoituskausi rasituksineen vihdoin päättyy.

Vaikka jokainen työryhmän jäsen tietää kokemuksensa perusteella, että esitys hakee hengitystään vielä jonkin aikaa ensi-illan jälkeenkin, työryhmää jännittää.

Kyse ei ole siitä, etteikö esitys sujuisi. Esityksen tuottaja Mari Posti, näyttelijä itsekin, istui vieressäni Frenckellin katsomossa viikko sitten perjantaina ensimmäisessä pääharjoituksessa. Kysyin, mitä näyttelijät tyypillisesti ajattelevat ensi-ilta viikolla. ”Se on se eka yleisö, missä ainaki itellä tulee se, että reagoiko kukaan, tykkääkö tästä kukaan”, hän vastasi. ”Ensimmäinen ennakko tai omaisten esitys, sillon on paskat housussa.”

Kansalliskirjailija on esitys esityksen rakentamisesta. Sen näyttelijät esittävät siinä itsensä näköisiä ja oloisia hahmoja, jotka eivät kuitenkaan ole samoja kuin he itse ovat.

Kansalliskirjailijan näyttämöensemble on moni-ilmeinen ryhmä keskenään eri ikäisiä näyttelijöitä. Uransa eri vaiheissa olevat teatterintekijät muodostavat esityksen sisään oman tarinansa.

Esityksessä on näyttämöllä seitsemän näyttelijää. Seuraavassa esittelen heidät lyhyesti ja peilaan siihen, mitä heidän töitään itse olen nähnyt ja miten kenties arvioinut. Kirjoitan hyvin harvoin näyttelijöistä arvioihin. Näyttelijäntyöstä on vaikea kirjoittaa omia vaikutelmia syvemmin. Se voi johtua siitä, että arviossa on sen verran vähän tilaa, ja katson esityksissä enemmän kokonaisuuksia. Tässä on selvästi kehitettävää.

Jukka Leisti

Leisti ja konfetti. Kuva: Mikko Karsisto.

Leistin hahmon nimi esityksessä on A.

Jukka Leisti on näytellyt Tampereen Teatterissa vuodesta 1985. Leistillä on kaupungissa järkälemäinen maine erityisesti komedianäyttelijänä. ”Mennään kattoo Leistiä” on lause, jonka olen kuullut useammin kuin kerran.

Olen nähnyt Leistin monta kertaa näyttämöllä. Hän on rytmisesti taitava ja hänen äänenkäyttöään on miellyttävä kuunnella. Arvostan kovasti hänen työtään lastenkulttuurin hyväksi Tuttiritari-hahmonsa kanssa.

Olen kirjoittanut Keskisuomalaisessa 9.10.2002 Yksi lensi yli käenpesän -esityksestä:

”Jukka Leisti briljeeraa ja kikkailee pääosassa R.P. McMurphynä. Leistin ansioksi on kaiketi laskettava se, etten tullut kertaakaan verranneeksi häntä elokuvaversion McMurphyyn, jota esitti Jack Nicholson.”

Eeva Hakulinen

Eeva Hakulisen B on Mustan Rakkauden vallassa. Kuva: Mikko Karsisto.

Eeva Hakulinen on esityksessä roolihahmo B.

Hakulinen on Nätyn kasvatti, mutta teki koulutuksensa jälkeen kierroksen Prissa ja Jyväskylässä ennen paluutaan Tampereelle ja Tampereen Teatteriin vuonna 2011.

Olen nähnyt Hakulisen monessa esityksessä. Hänen työstään olen kirjoittanut esimerkiksi Niskavuoren Heta -esityksen yhteydessä näin:

”Hakulisen kuva Hetasta on kuin räjähdystään odottava aikapommi.” (Hämeen Sanomat 12.2.2021)

Tarpeettomia ihmisiä -esityksessä olen muotoillut näin:

”Eeva Hakulinen hahmottaa uskottavasti iskuja vastaanottavan jokanaisen, joka oman henkensä uhalla yrittää pitää ”ihan tavallisen perheensä” koossa.” (HäSa 18.1.2016)

Elina ”Ella” Rintala

Kuva: Antti Yrjönen.

Ella esittää Kansalliskirjailijassa C:tä, joka tässä fiktiossa on muiden työtä mitätöivä teatterinjohtaja.

Ella on näytellyt Tampereen Teatterissa vuodesta 1997. Hän on suosittu ruutukasvo myös televisiossa. Olen nähnyt Ellan aivan hirveän monessa esityksessä, mutten löydä arkistostani häneen liitettyjä laatusanoja. Mainintoja löytyy vuodesta 2003 lähtien, jolloin hän näytteli Juha Rosman ohjaamassa Simpatico-esityksessä. Muistan nähneeni Ellan kuitenkin jo Shape of Thingsissa edellisvuoden syksyllä.

Arttu Ratinen

Linna löytää hahmon. Kuva: Mikko Karsisto.

Tampereen Teatterissa on nyt kaksi Arttu-nimistä näyttelijää, joten kutsun näissä teksteissä heitä sukunimillään. Ratinen on näytellyt Tampereen Teatterissa vuodesta 1999.

Itse muista Ratisen Miehuuskoe-esityksestä syksyltä 2002. Kirjoitin esityksestä mm. näin:

”Arttu Ratinen tasapainoilee hauskasti nuoren Benjamin Braddockin roolissa.” (Savon Sanomat 7.9.2002)

Ratinen on tarkka ja pienieleinen näyttelijä. Tarkkailkaapa hänen kasvojaan ja kehoaan, kun hänen hahmonsa kuuntelee muita näyttämöllä. Ratinen on eri rooleissaan kuvannut mieheyttä monipuolisesti ja herkästi.

”Arttu Ratisen esittämä Petri on kehittänyt modernista mieheydestä itselleen umpikujan, josta hänet vetää ulos tahtomattaan nuori nainen.” (Hämeen Sanomat 18.1.2016.)

Arttu Soilumo

Linna syntyy lakki päässä ja tupakki huulessa. Kuva: Mikko Karsisto.

E:n rooli Kansalliskirjailijassa on Artun ensimmäinen työ Tampereen Teatterissa. Hän valmistui näyttelijäksi viime keväänä.

Soilumo on nuori näyttelijä. Olen kuitenkin nähnyt Artun esiintyvän jo monissa tuotannoissa, ja ohjannut häntä näyttämöllä itsekin Tampereen Ylioppilasteatterissa esityksessä Afrikan valloitus, jossa Soilumo esitti mm. Tarzania.

Kirsimarja Järvinen

Kirsimarja Järvisen Viita-tulkinta tuntuu manaavan jumalia paikalle. Kuva: Mikko Karsisto.

Kirsimarja Järvinen on näytellyt Tampereen Teatterissa vuodesta 1985. Hän on yksi teatterin legendoista. Olen nähnyt Kirsimarjan monessa esityksessä, mutta erityisesti muistan hänet 1918 Teatteri taistelussa -esityksestä.

Kansalliskirjailijassa Kirsimarja tekee hienointa työtä, mitä olen häneltä nähnyt. Kirsimarja on lämmin ja maanläheinen näyttelijä, ja hän kertoo mielellään tarinoita työstään. Tarvittaessa hän jakaa eväänsäkin.

Ville Mikkonen

G riisuu paitansa. Kuva: Mikko Karsisto.

Ville Mikkonen esittää Kansalliskirjailijassa G:tä, joka osaa myös äänisuunnittelua. Mikkonen on Soilumon kurssitoveri, ja valmistunut näyttelijäksi viime keväänä.

Hän esiintyy samaan aikaan Salaisuuksien illassa, joka on Tampereen Teatterin ja Teatteri Siperian yhteistuotanto. Muita hänen töitään en ole nähnyt.

Mikkonen on heittäytyvä ja taitava näyttelijä. Katsokaapa vaikka hänen suoritustaan Veikko Sinisalona Kansalliskirjailijan jälkipuoliskolla.

Nähdään ensi-illan toisella puolella. Hyvää ensi-iltaa!

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.