Ryhmätyötä

Ammattiteatterin harjoituksissa on sellainen mainio juttu, että läsnä on koko henkilökunta, toisin sanoen ohjaajan ja näyttelijöiden lisäksi läsnä ovat koko taiteellinen suunnittelijaryhmä, tarpeistonhoitaja, peruukeista ja pukuhuollosta vastaavat, järjestäjä, näyttämömiehet sekä kuiskaaja.

Tarpeisto ja puvut saadaan näyttämölle nopeasti ja puutteet korjataan heti tai vähintään seuraavassa harjoituksessa.

Äänisuunnittelija voi soittaa haluttua materiaalia, ambienssia tai yksittäistä äänileikettä aina saman tien. Kansalliskirjailijan äänistä vastaava Jan-Mikael Träskelin yleensä ylittää jokaisen toiveen nopeasti. Videoprojisointeja ja videoita suunnitteleva Saku Väänänen rakentaa kuvaa yhdessä valosuunnittelija Tuomas Vartolan kanssa.

Lavastusta ja pukuja suunnitteleva Mikko Saastamoinen kertoo, että ihan jokaisessa prosessissa hän ei istu katsomossa koko pitkää harjoituskautta. ”Jutut, jotka ovat enemmän prosessinomaisia”, mitä Kansalliskirjailijakin on, ”vaatii enemmän läsnäoloa. Se vaihtelee.”

Kaikilla näillä on kohtausten rakentamisen kannalta valtavan suuri merkitys. Ne vaikuttavat tunnelmaan ja rytmiin, esityksen sujumiseen, kerrontaan ja dramaturgiaan usein paljon enemmän kuin mitä yhden esityksen nähtyään kukaan ehtii aisteillaan rekisteröidä. Ne muodostavat kokonaisia sisäkkäisiä maailmoja kertomuksiin. Ne antavat näyttelijöiden ilmaisulle kehykset. Puvut, meikki ja esimerkiksi peruukit ovat näyttelijän tärkeimpiä työkaluja. Ne antavat impulsseja ja ideoita sekä näyttelijöille että ohjaajalle.

Suunnittelijoiden luova panos jää usein vähälle huomiolle teatteriarvioissa, muusta teknisestä henkilökunnasta puhumattakaan. Täytyy miettiä, miten tätä korjaisi. Onko ideoita?

Valosuunnittelija Tuomas Vartola kuvaa, että Mikko Kannisen ohjaukset ovat tyypillisesti täynnä lyhyitä kohtauksia, nopeita leikkauksia ja monia tasoja. Kansalliskirjailijassa on valtavasti valon, äänen ja videoiden leikkauksia.

Valon on kuvitettava vaihtuvia tunnelmia, joten erilaisia valotilanteita on kuvailematon määrä. Kansalliskirjailijan lavastuksessa valaistava alue on suhteellisen pieni, ja samalla on varottava hajavaloa videoita ja projisointeja heijastaviin screeneihin, mikä tuottaa oman haasteensa valosuunnitteluun.

Ainakin harrastevalokuvaajat tietävät, millainen merkitys valon värillä, suunnalla ja intensiteetillä on siinä, onko kuvaa miellyttävä katsoa. Sille on oltava valaistessa silmää.

Vartola rakentaa kuvaa yhdessä videoprojisointeja suunnittelevan Saku Väänäsen kanssa. Kansalliskirjailijassa videoilla on suuri osuus ja sen kautta välitetään paljon kertomuksen olennaisia osia.

Sellainen, joka ei tunne teatterin arkea, ei tiedä miten suuri merkitys ja panos teatterityössä on järjestäjällä. Teatterissa ammattinimike on käytössä suurimmissa teattereissa, joten kovin suuri ammattikunta se ei Suomessa ole.

Esityksissä järjestäjä on se, joka tekee katsojien sisäänsoiton, mikä onkin kaikki, mitä teatterin katsoja järjestäjän työstä kokee. Tampereen Teatterissa järjestäjä toimiii yhdessä ohjaajan ja muiden työntekijöiden kanssa ja välittää tietoa siitä, millä aikataululla edetään ja mitä harjoituksissa tehdään.

Järjestäjä ilmoittaa tauot ja harjoituksen alkamisen. Järjestäjälle ilmoitetaan poissaolot, ja muutenkin järjestäjä huolehtii siitä, että kaikki ovat harjoituksissa ja esityksissä paikalla. Jos hommat sujuvat, järjestäjä on yleensä tehnyt työnsä hyvin. Frenckell-näyttämöllä järjestäjänä toimii loistava Terhi Edwards.