Julkaistu Hämeen Sanomissa maaliskuussa 2019.
Tanssiteatteri MD & Teatteri Siperia: Suuri harppaus. Käsikirjoitus Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Piia Peltola ja Samuli Roininen. Ohjaus Piia Peltola. Valot Sari Mayer, äänet Tony Sikström, lavastus Ina Ytter. Näyttämöllä Suvi Eloranta, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Anniina Kumpuniemi ja Miro Puranen. Ensi-ilta Teatteri Hällässä 23.3.2019.
On vaikeaa kuvitella taideteokselle otollisempaa historian kehystä kuin mitä aikamme tarjoaa Suurelle harppaukselle ja sen sisällölle. Tanssiteatteri MD ja Teatteri Siperia ovat lyöneet luovat tajuntansa yhteen ja valmistaneet esityksen, joka pursuilee aiheita ja ajatuksia. Se on valjastanut nuoruuden unelmat ja aikuisuuden banaliteetit jännitteekseen hetkellä, jossa esimerkiksi nuorison ahdistus maapallon tulevaisuudesta kuplii kuumimmillaan.
Viime vuosisadalla koettiin useita hetkiä, jotka nimettiin ”suureksi harppaukseksi”. Usein niitä yhdisti vankkumaton usko tulevaisuuteen ja sen mahdollisuuksiin. Elämme jälleen suuren harppauksen aikaa, mutta tällä kertaa tulevaisuus on kepeän ahdistavasti näkymättömissä.
Nuori kipuilee sen kanssa, että tulevaisuus on kuin tyhjä näyttämö. Kaikki on kuviteltavissa, hyvässä ja pahassa. Aikuinen taas tuntee kivun siitä, että näyttämö on täyttynyt velvollisuuksista ja arjen itsestäänselvyyksistä. Mitä tapahtui haaveille ja unelmille? Missä sä oot, mun hölmö nuori sydän, kun sinua tarvitsen?
Esityksen käsikirjoitus on koottu työryhmässä, johon ovat kuuluneet ohjaaja Piia Peltola, koreografi Samuli Roininen sekä näyttelijät Marika Heiskanen ja Tuukka Huttunen. Näyttämökertomuksen materiaali on koottu osittain tekijöiden ja lukioikäisten yhteisissä unelmointityöpajoissa. Tätä kautta esitys avautuu puhumaan useammalla kuin vain tekijöidensä suulla. Vai avautuuko?
Esitys rakentuu kohtauksista, joilla on löyhä yhteys toisiinsa. Esityksen hetkistä on luettavissa useampia merkityksiä ja monimielisiä ristivalotuksia. Varsinkin aikuisen vastuuta ja toimintaa esitys ravistaa. Esityksen kontekstissa aikuinen antaa nuorelle luvan unelmoida, vaikkei tuota lupaa ole kukaan koskaan ottanut pois.
Elämän taitekohdissa pidämme nuorelle motivaatiota kohottavia, retoriikaltaan imeliä unelmapuheita, vaikka samalla asetamme tuhatmäärin ehtoja sille, mistä ja miten maailmassa on lupa unelmoida.
Suuri harppaus on teattereilleen onnistuminen, vaikkei ihan täysin eheä kudos olekaan. Sen dramaturgiaa voisi napakoittaa, rytmi voisi olla tiukempi ja muutama idea jää kaipaamaan täsmennystä. Ilmaisun tyypittely ja esimerkiksi puvustus voisi olla yksityiskohtaisempaa, mutta tällaisenaan esitys vaikuttaa luottavan enemmän sisältönsä kantavuuteen.
Liikkeellisen materiaalin määrä on esityksessä maltillista. Näyttämö pyritään pitämään isosta liikkeestä lähes tyhjänä, kunnes päästään esityksen voimakkaimpiin ratkaisun hetkiin. Näistä muistiin piirtyvät selvimmin esityksen crescendoksi nouseva Miro Purasen soolotanssi sekä oivallus, että unelma voi olla myös abstrakti ja epävarma mielen häivähdys, eikä aina sanoihin sidottu.
Ole ensimmäinen joka kommentoi