Ilmestynyt Savon Sanomissa 7.9.2002 ja Keskisuomalaisessa 10.9.2002
Tampereen Työväen Teatteri: Vanja-eno — kuvia Suomesta. Teksti Anton Tsehov. Ohjaus ja sovitus: Reko Lundán. Lavastus Kati Lukka ja Antti Mattila. Puvut Marjaana Mutanen, valot Timo Hynninen. Rooleissa Maria Aro, Mika Honkanen, Heidi Kiviharju, Juhani Niemelä, Laila Räikkä, Raisa Vattulainen, Auvo Vihro ja Kari Väänänen. Ensi-ilta Eino Salmelaisen näyttämöllä 5.9.2002.
Tampereen Teatteri: Miehuuskoe. Charles Webbin romaanin, Clader Willinghamin ja Buck Henryn elokuvakäsikirjoituksen pohjalta sovittanut Terry Johnson, käännös Sami Parkkinen. Ohjaus Heikki Vihinen. Lavastus Marjatta Kuivasto, puvut Maiju Veijalainen, valot Hannu Naamanka, äänisuunnittelu Simo Savisaari. Rooleissa Kake Aunesneva, Ilpo Hakala, Risto Korhonen, Hannele Lauri, Jari Leppänen, Elisa Piispanen, Arttu Ratinen, Marjut Sariola ja Markku Thure. Ensi-ilta TT Päänäyttämöllä 4.9.2002.
Tampereen Teatteri: The Shape of Things – häijy love story. Käsikirjoitus Neil LaBute. Käännös Karel Savola. Ohjaus Michael Behrens. Lavastus Marjatta Kuivasto, puvut Maiju Veijalainen, valot Hannu Naamanka. Rooleissa Mikko Nousiainen, Johanna Kokko, Turkka Mastomäki, Elina Rintala. Ensi-ilta Teatterikahvila Kivessä 3.9.2002.
Reko Lundánin ohjaus Anton Tshehovin Vanja-enosta sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä viime torstaina. Monella tapaa ajankohtaiselle ja tärkeälle uustulkinnalle sopii toivoa pitkää elinkaarta. Aivan loistava esitys!
Lundánin sovitus on saanut alaotsikokseen ”Kuvia Suomesta”. Esityksen alussa näyttämöltä ilmoitetaankin, että näytelmä on siirretty Lieksaan. Kari Väänäsen esittämästä Vanjasta ja hänen sisarentyttärestään (Raisa Vattulainen) on tehty maatilayrittäjiä autioituvaan kansallismaisemaan.
Omaperäisestä toteutuksesta huolimatta Tshehovin tekstiin ei ole juuri kajottu, eikä henkilöiden tai paikkojen nimiä ole lähdetty muuttamaan.
Esitys on tasapainoinen yhdistelmä tyyliä ja tyylirikkoja, kansannäytelmää ja korkeakirjallisuutta, härskiyden rajalla taaplaavaa, provosoivaa populismia ja toisaalta tarkkanäköistä sisäistä välttämättömyyttä.
Esityksen emotionaalinen viritys huojuu höyhenenkeveästä aina kuolemanraskaaseen. Rytminen kulmikkuus ja viitteet nykyhetkeen takaavat esityksen arkisuuden, joka on karmaisevan tunnistettavaa.
Kolkkoa huumoria vähissä vaatteissa
Tämä esitys kelpasi iltapäivälehtien lööppeihinkin! Kyllä, tämä on se esitys, jossa kohtuullisen tunnettu näyttelijätär Hannele Lauri riisuutuu alasti.
Tampereen Teatterin suurella näyttämöllä pyörivä, Charles Webbin romaaniin ja siitä tehtyyn kuuluisaan elokuvaan perustuva Miehuuskoe on pohjoismainen kantaesitys.
Vaikka esityksen maailmankuva onkin suhteettoman kyyninen ja kolkko, kiteytyy sen tarinassa ja henkilösuhteissa jotakin olennaista sukupolvien välisistä suhteista ja materialististen arvojen alla piilevästä tyhjiöstä.
Heikki Vihinen on ohjannut rytmisesti rauhallisen esityksen, joka nojaa näppäriin, ajoittain hyvinkin teräviin kohtauksiin ja äkkivääriin henkilöhahmoihin, jotka eivät ole välttämättä sitä, miltä ne ensikatsomalta näyttävät. Väliin esitys naurattaa kuin hyvin tehty farssi.
Arttu Ratinen tasapainoilee hauskasti nuoren Benjamin Braddockin roolissa, mutta näytelmän moottori on muualla, sillä Hannele Lauri vie tämän show’n. Hän on alkoholilla käyvänä rouva Robinsonina hyytävän kyyninen, läsnäoleva ja varma. Suhteessä näytelmän muihin henkilöihin tämä rouva on pelkkää myrkkyä.
Rankka juttu, vääntöä puuttuu
Pohjoismaisen kantaesityksensä sai myös amerikkalaisen Neil LaButen uutuusnäytelmä Shape of Things. LaBute on tullut tunnetuksi myös elokuvaohjaajana, meillä on nähty muun muassa viisto tragikomdia Nurse Betty. Tampereen Teatterin teatterikahvilaan pakatun esityksen on ohjannut niinikään amerikkalainen Michael Behrens.
Näytelmä on älykäs ja yllätyksellinen, teemoiltaan järkäleen kokoinen, rankkakin, ja tuhansine viittauksineen oikeaoppisen nykyaikainen.
Näytelmässä nössö opiskelija Adam (Mikko Nousiainen) tapaa suoraviivaisen taideopiskelija Evelynin (Johanna Kokko) ja rakastuu. Suhde muokkaa Adamista itsevarman ja hyvin pukeutuvan nuorukaisen sitä vauhtia, ettei ympäristö enää pysy perässä. Adam muuttuu, ympäröivät ihmiset muuttuvat — mutta millä hinnalla?
Näytelmä on osuva tutkielma kaikista niistä voimista, jotka muokkaavat meitä, käyttäytymistämme, identiteettiämme — tai ainakin se voisi olla. Esitys on nimittäin ohjattu turhankin suoraviivaisesti, eikä yhteiskuntakritiikistä saada irti kaikkea särmää. Henkilöt jäävät kovin etäisiksi. Repliikit ovat paperia.
Marjatta Kuivasto minimalistinen lavastus on sinänsä toimiva, mutta ehkäpä tunnistettavampi aistimaailma olisi tuonut esitykseen kaivattua puristusta ja saanut sen kommunikoimaan. Pinnan alle ei jää lopun yllätysten jälkeen mitään salattua.
Ole ensimmäinen joka kommentoi