Tampereen Työväen Teatteri: Kolme sisarta viides näytös. Arvioitu 18.1.2023.
Jaaha.
Olen tottunut ajattelemaan, että teatteri on suorinta mahdollista viestintää. Teatterin väline on näyttämö, jossa tapahtuu asioita, ja katsoja aistii suoraan, mitä tapahtuu.
Aina, kun esitykseen tuodaan kamera, jonka kuvaa projisoidaaan, tulee näyttelijän ja katsojan väliin jokin suodatin, toisin sanoen ilmaisu muuttuu välitteiseksi. Itse ajattelen, että mikäli kameran käyttö ei tuo jotain olennaisesti lisää esitykseen, se on turha. Pahimmillaan kamera näyttämöllä on vain kömpelöä muotokikkailua – kömpelöä yleensä jo siksi, että näyttelijän puhe aistitaan nopeammin kuin lähikuvassa olevan näyttelijän suu liikkuu. Piuhassa kun on viive.
Tampereen Työväen Teatteri on valmistanut esityksen, joka yhdistää Anton Tsehovin Kolme sisarta -näytelmän Alien-elokuvasarjan kanssa. Idea on mielenkiintoinen, mutta kuulostaa kovin satunnaiselta. Mistä on kyse? Miten hurjalla voimalla lisääntymään pyrkivä xenomorfi-alien on toteutettu? Mitä se tekee venäläisessä varuskuntakaupungissa?
Kolme sisarta viides näytös on harvinainen esitys. Se on vittumainen, hankala ja väsyttävän tylsä. Esityksen Alien-teemaa mukaillen Kolme sisarta viides näytös on teatterin xenomorfi, vieras muoto. Se on täynnä tyhmiä ratkaisuja. Jos tämä on tavoite, esitys on onnistunut.
En oikein tiedä, mitä tekee teatteriesityksellä, joka pyrkii haittaamaan kommunikaatiota. En esimerkiksi tiedä, kuka milloinkin puhuu. Tässä esityksessä kaikki puhe tulee kaiutettuna, ja sen taustalla soi musiikki koko miltei koko esityksen ajan. Varmaan sen vuoksi esitys on tekstitetty. Teksti on silvottuja fragmentteja Kolmesta sisaresta.
Repliikkeihin on lisätty sanaa vittu, koska se on populaarikulttuuria.
Kahdenkymmenen minuutin jälkeen mietin, että alku sentään näytti kiinnostavalta. Sen jälkeen alan miettiä, että jos esityksessä oli ainoastaan tämä yksi hienon näköinen näyttämökuva, olisi sen voinut lähettää minulle sähköpostiin. Loppupuolella yritän olla provosoitumatta ja pysyä hereillä.
Työryhmä esiintyy pääasiassa kameralle ja toisilleen. Toisella puoliajalla näyttelijät ovat pitkän aikaa paloesiripun takana. Näen heistä huonosti kuvattua, kaoottista suoraa lähetystä. Toivon, että esitys päättyisi.
Esitys lähestyy Tsehovin näytelmää pastissimaisen huvittuneesti, mutta on epäselvää, mitä siitä halutaan sanoa. Alienin hirviö taas tuntuu täysin tyhjältä merkiltä, ja siihen peilataan pelkoja, ehkäpä patriarkaalista kontrollia ja määrittelemätöntä uhkaa.
Esityksessä on muutama laulu. En saa niiden sanoista selvää. Vaikea sanoa, vievätkö ne juonta eteenpäin vai kuvaavatko ne jotain.
Miten esityksen eri maailmat, Tsehovin näytelmä ja Alien-sarja on sitten yhdistetty? Vastaus on: väkivaltaisesti, väkinäisesti ja epäkiinnostavasti. Ne eivät istu. Elementit ovat rujosti kiinni toisissaan, kuin mattoteipillä, eikä esitys anna välineitä synnyttää uusia merkityksiä.
Edelleen, jos taideteoksen merkityksenantoon tarvitaan teoksen ulkopuolisia selityksiä, on esitys epäonnistunut. Nyt mieleen tulee vain irrallisia lauseita, jotka olisi voinut julkaista vessan seinällä tai peruskoulutasoisena esseenä. Ei tarvita satojentuhansien eurojen edestä resursseja.
Tämä esitys on erilainen. Juu, erilainen on. Liekö se hyve.
Teatteri markkinoi esitystä ilmaisuilla ”nerokasta teatteriajattelua” tai ”kansainvälisen tason esitys”. Varmaankin markkinointi kokee onnistuneensa, koska olen provosoitunut. Molempiin väitteisiin vastaan esityksen kieltä mukaillen: Vitut on.
Ilmaisuaan itsetarkoituksellisesti hämärtävä teatteri on vain hämäystä, jonkin peittämistä. Toivottavasti joku tietää, mitä täytyy peitellä.
Ole ensimmäinen joka kommentoi