Press "Enter" to skip to content

Teatteritaide on yhä läsnä, eikä ole lannistunut pandemiasta

Julkaistu Hämeen Sanomissa 7.8.2021.


Myyttiset diivahahmot irrottelevat, päihtyvät ja tuhoutuvat Delta Venus -ryhmän ja Kansallisteatterin yhteistuotannossa The Betty Show. Kuva: Katri Naukkarinen.

Tampereen Teatterikesä 2.-8.8.2021

Teatteri ja muut tapahtumiin nojaavat taiteen lajit ovat olleet maailmanlaajuisen pandemian oloissa niitä, jotka ovat kulttuurin muodoista kärsineet olennaisimmin kohtaamisen rajoituksista. Siksi on toivoa herättävää, että Tampereen Teatterikesän kaltainen festivaali saadaan ylipäätään järjestettyä.

Teatterin ydin on nimenomaan katsojan ja esiintyjän kohtaamisessa, ja viime aikoina onkin ajoittain tuntunut, ettei teatteria olisi katsojien poissaolosta johtuen edes olemassa. Teatterikesän esitykset kuitenkin osoittavat, että huoli on ainakin osittain turha, sillä taidemuodon henki kulkee raikkaasti.

”Teatteri ei ole lannistunut, se on näiden esitysten suurin yhdistävä tekijä”, sanoo Tampereen Teatterikesän taiteellisen johtoryhmän jäsen, näyttelijä Tanjalotta Räikkä.

”Esityksissä on rohkeutta, villiyttä ja rajojen ylittämistä. Festivaali on onnistunut hienosti, vaikka joissakin esityksissä on jouduttu tekemään paikkauksia.”

Taiteellisen johdon toinen osapuoli on ohjaaja Hili Iivanainen.

Festivaalin johto on onnistunut, sillä Teatterinkesän ohjelmisto ei vaikuta lainkaan hätäisesti kootulta, vaan on aidosti monipuolinen ja kiinnostava. Ainoa harmi ovat juuri koronavirus ja rajoitukset, minkä vuoksi lippuja ei ole myytävänä niin paljoa kuin kiinnostusta olisi. Lisäksi Teatterikesän organisaatio sai ylimääräisen haasteen viime viikolla, kun Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto tiukensi tapahtumien henkilörajoituksia osaan jo loppuunmyydyistä katsomoista. Esityksistä jouduttiin perumaan kuitenkin vain yksi, Teater Viruksen Familjen Bra, mutta sekin esitettiin lukuesityksenä kadulla. Silti suuri osa jo myydyistä lipuista peruutettiin.

Näkyvin muutos aikaisempien vuosien ohjelmistoon on se, ettei festivaalilla nähdä kansainvälisiä vieraita muuten kuin tietoverkon välityksellä. Unkarilaisen Proton-teatterin esitys Imitation of Life välitetään Tampere-talon suureen saliin suorana lähetyksenä Budapestista.

Teatteri ja fiktio ovat paikkoja, joissa ajatus voi liitää vapaana. Ajatus tulee lihaksi Turun kaupunginteatterin viime syksynä kantaesitetyssä esityksessä Rakkaani, Conan Barbaari. Juho Mantereen kirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä 13-vuotias koulukiusattu poika kehittää itselleen mielikuvitustodellisuuden, joka rakentuu sarjakuvien, kirjojen ja populaarimusiikin yksinkertaistetusta maailmasta. Miro Lopperin taitavasti esittämän Pöpö-pojan maailma kuitenkin vinoutuu, kun vanhemmat ja koulu katsovat mukavuudenhalussaan ohitse. Kukaan ei pärjää yksin, varsinkaan pienimmät. Vaikka ajatus liitää vapaana, tarvitsemme toistemme kohtaamista reaalimaailmassa.

Porilaisen Rakastajat-teatterin esitys Musta, mustempi, romani näyttää millainen todellisuus syntyy, kun kokonainen ihmisryhmä syrjäytetään tasavertaisesta kohtaamisesta. Todellisiin kokemuksiin perustuva Elina Izarra Ollikaisen käsikirjoittama ja ohjaama teos näyttää vastustamattomalla tavalla satoja vuosia jatkuneen arkipäivän rasismin todellisuuden Suomessa ja Euroopassa. Syrjintä rikkoo ihmisen ja identiteetin.

Unkarilaisen Proton-teatterin esitys Imitation of Life muodostaa porilaisten esitykselle osuvan parin. Kohtaaminen on myös ihmisoikeus ja oikeuksien toteutuminen suuressa määrin poliittinen valinta ja kysymys.

Selvästi kokeilevampaa teatteria edustaa Teatterikesässä Delta Venus -kollektiivin ja Kansallisteatterin esitys The Betty Show. Sara Mellerin ohjaamassa esityksessä näyttämöllä nähdään viisi Bettyä, myyttistä näyttämöiden diivaa, joita erilaiset addiktiot repivät. Hoviperuukeissaan ja korseteissaan huojuvat hahmot ovat loisteeseen, kimallukseen, ihailuun ja päihteisiin riippuvaisiksi jääneitä vanhan varieteemaailman zombeja, jotka eivät koskaan kyllikseen. Esitys synnyttää tunteen siitä, miten addiktio vie ilon ja aidon kohtaamisen mahdollisuuden.

Teatteri on yhä keskellämme ja se on onni, sillä se antaa mahdollisuuden kohdata meidät itsemme yhä uudelleen. Kaikki tämä työ ansaitsee suuren kiitoksen.

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.