Julkaistu Hämeen Sanomissa 16.9.2021.
Tampereen Teatteri & Teatteri Siperia: Salaisuuksien ilta. Käsikirjoitus Paolo Genovese, Filippo Bologna, Ronaldo Ravello, Paolo Costella ja Paola Mammini. Käännös ja sovitus Juha Siltanen. Ohjaus työryhmä. Lavastus Mikko Saastamoinen, puvut Mari Pajula, valot Mika Hiltunen, äänisuunnittelu Jouni Koskinen. Näyttämöllä Eeva Hakulinen, Annuska Hannula, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Esa Latva-äijö, Ville Mikkonen, Elisa Piispanen, Jarkko Tiainen. Suomen kantaesitys 2.9.2021 Frenckell-näyttämöllä.
Tampereen Teatterin esitykset alkoivat pitkän koronatauon jälkeen yhteistuotannolla Teatteri Siperian kanssa. Salaisuuksien ilta perustuu Paolo Genovesen ohjaamaan elokuvaan vuodelta 2016. Italiassa elokuva palkittiin ilmestysvuonnaan sekä parhaan elokuvana että parhaan käsikirjoituksen osalta.
Salaisuuksien illan ennakkomarkkinointi perustuu kahteen koukkuun, käsikirjoituksen juoniasetelmaan ja siihen, ettei esityksellä ole varsinaista ohjaajaa, vaan on näyttelijätyöryhmän itse ohjaama.
Esitys on tunnistettava eurooppalainen olohuonedraama. Seitsemän vanhaa ystävystä kokoontuu illalliselle, ja päättää maustaa iltaansa jakamalla matkapuhelintensa kaiken viestinnän illan ajaksi. Miltei koko juoni perustuu tähän asetelmaan. Illan aikana näytelmän hahmoille paljastuu yllättäviä asioita läheisistään.
Esityksen käsikirjoitus ei juuri poikkea elokuvasta. Se muodostaa kuitenkin riittävästi omaa identiteettiä ollakseen täysivaltainen teos.
Miten varsinaisen, katsomosta katsovan ohjaajan puuttuminen näkyy tekemisessä? Ohjaamisen tapoja lienee yhtä paljon kuin on ohjaajiakin, aina näyttämöliikunnan ohjailusta kokonaisen luovan prosessin johtajuuteen. Ammattikunta on teatterin historiassa verrattain uusi, ja ilmestyy nykyajan merkityksessään kuvioihin vasta 1800-luvulla, ohjaajan rooli näyttämötaideteoksen tekijyyden jonkinlaisena omistajana sekin vasta viime vuosisadalla.
Salaisuuksien ilta on sellaisenaan varsin pätevä ja sujuva teos. Juha Siltasen käännös ja sovitus ovat sujuvia ja tiivis käsikirjoitus kantaa teosta. Rytmisiä tai henkilöhahmojen väliseen dynamiikkaan liittyviä ongelmia ei ole. Kelloa ei tarvitse katsomossa vilkuilla.
Näyttelijät osoittavat myös, etteivät tarvitse ohjaajaa ainakaan hahmojensa luomisen tueksi. Kaikki kahdeksan näyttelijää ovat rakentaneet ehyet, elävät, tunnistettavat ja myötätuntoakin herättävät hahmot.
Esityksen sisällöllinen puoli on mielenkiintoinen ja herättää pohdintaa. Mitä on avoimuus, ja mitä se on lähisuhteissamme? Kuuluuko meidän kommunikoida kaikesta mahdollisesta? Esityksen suomalainen nimi keskittyy nimenomaan salaisuuksiin, kun alkuperäinen italiankielinen – Perfetti sconosciuti, ”täysin tuntemattomat” – enemmän tuttuuteen ja sen vastakohtaan. Siten kyse on yhteydestä ja liittymisestä ihmisten yhteisöihin ympärillämme. Mistä yhteys muihin muodostuu?
Jos työryhmä johonkin ohjaajan tai muun ulkopuolisen silmiä olisi kaivannut, on se juuri sisällölliset painotukset. Nyt nähdyn perusteella esityksen maailma nojaa ns. perinteisen yksiavioisen parisuhdemallin mukaisen käyttäytymisen pohdintaan ja, jos on tulkinnassaan armollinen, sen satirisointiin. Tarkempi sisällön analyysi tuottaisi esitykseen kenties mielenkiintoisemman ihmiskuvan. Samoin voisi olla paikallaan tarkistaa, mitä hetkiä on tarpeen etäännyttää ja mitä ei.
Ole ensimmäinen joka kommentoi