Press "Enter" to skip to content

Vastakohdat painivat sanoilla

Julkaistu Hämeen Sanomissa 7.9.2021


Hämeenlinnan teatteri: Kohtauksen partaalla. Käsikirjoitus Victor Haïm. Suomennos Reita Lounatvuori. Ohjaus Johanna Reilin. Lavastus Juha Mäkipää, puvut Anne Laatikainen, valot ja videot Veikko Pulli, äänisuunnittelu Pasi Lehtinen. Rooleissa Katariina Kuisma-Syrjä ja Johanna Reilin. Ensi-ilta 3.9.2021.


Hämeenlinnan teatterin syksyn ensimmäinen, pitkän tauon vuoksi kovasti odotettu ensi-ilta on ranskalaisen Victor Haïmin kahdelle naiselle kirjoittama Kohtauksen partaalla, joka on tiheä, mutta samalla varsin viihdyttävä ja psykologisesti älykäs teos kirjailija-ohjaajan ja näyttelijä-primadonnan kohtaamisesta. Suomalaiselle yleisölle melko tuntematon Haïm on itsekin toiminut teatteriurallaan niin näyttelijänä, ohjaana kuin kirjoittajanakin. Esityksen ohjaaja Johanna Reilin esittää myös toista pääroolia, ohjaaja-kirjailija Gertrudia, ja hänen vastaparinaan näyttämöllä on näyttelijä-Hortensiaa esittävä Katariina Kuisma-Syrjä.

Teatteri on tiimityötä. Kuitenkin teatterin maailmassa, jossa tehtävät ovat pitkälle erikoistuneet, on aina myös jännitteitä ammattiryhmien välillä. Dramaattisesti kiehtovin lienee ohjaajan ja näyttelijän suhde. Joskus tekijöiden välillä vallitsee autereinen symbioosi, toisinaan taas kipinöi ja leimahtelee. Tästä lähtökohdasta käsin Kohtauksen partaalla operoi.

Victor Haïmin teksti on mielenkiintoinen löytö. Se rakentuu tiiviistä ja tarkasta dialogista, joka pysyttelee näennäisen pinnallisella tasolla. Esitys on kuin yksi pitkä kohtaus – tai väliaikoineen kaksi – tai yritys, joka ei koskaan ala. Esityksen taiteilijat eksyvät milloin mihinkin sivupolkuun, kamppailevat sanoilla, mikä kutittelee sytytyslankaa sekä näyttämöllä että katsomossa. Näytelmä kuvaa satiirisesti kahden teatteritaiteilijan yhteistyötä, mutta on kuitenkin täynnä salaa viisasta näkemystä kahdesta toisilleen vastakkaisesta lähestymistavasta todellisuuteen.

Gertrud, tarinan suuri ja omanarvontuntoinen taiteilija, on manipuloiva, mutta herkästi raiteiltaan suistuva snobi, jota kiinnostavat vain omat tunteet ja tulkinnat. Hortensia on kaikki aistit avoinna kulkeva puhtaasti kehollinen olento, joka reagoi kaikkeen rauhattomasti kuin piristeitä liikaa nauttinut klovni tai pikkulapsi, joka tahattomasti tai vaistonvaraista huomiohakuisuuttaan vie keskustelun jatkuvasti sivuraiteelle.

Hahmot inhoavat toisiaan. Ohjaaja-Gertrudin abstrakti idealiito ja lähes täydellinen konkretian puute vie näyttelijän eksyksiin. Kaikki mitä Hortensia sanoo, ärsyttää Gertrudia. Vastakohdat kuitenkin tarvitsevat toisiaan, sillä toista ei olisi ilman toista.

Katariina Kuisma-Syrjän ja Johanna Reilinin työ nayttämöllä on tarkkaa ja uppoutuvaa. He epäilemättä tuntevat omat hahmonsa erinomaisesti. Heittäytyminen erityisesti hahmojen varjoisiin puoliin ilahduttaa.

Teatteriin pääseminen pitkän koronatauon jälkeen on ihanaa sekä katsojalle että silminnähden myös esiintyjille. Kohtauksen partaalla on mieluisaa katsottavaa kielipeleistä ja eurooppalaisesta puhedraamasta pitäville. Esitys kuitenkin ehkä hyötyisi paremmasta draamallisesta dynamiikasta ja yhä pidemmälle viedystä karakterisoinnista, nyt se tuntuu väliin vähän pitkältä, mutta on kokonaisuutena varsin rakastettavaa, hyvin näyteltyä ja kirjoitettua draamaa.

Be First to Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.